Hollolan Nuorisoseura ry

Esittely

Hollolan Nuorisoseura ry on vuonna 1901 perustettu yhdistys, jonka päätoimialoja ovat viime vuosina olleet nuorisotyö, kansantanssi ja -musiikki, kansainvälinen yhteistyö sekä näytelmätoiminta. Toiminnan lähtökohtana ovat ihmisten toiveet ja tarpeet, mukaan voi tulla niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin, mikä mahdollistaa sukupolvien välisen vuorovaikutuksen ja takaa toiminnalle jatkuvuuden. Toimintojen sisällöissä lapset ja nuoret ovat etusijalla. Hollolan Nuorisoseura on noussut viimeisten 25 vuoden aikana maan johtavien kansantanssin ja -musiikin kasvattajaseurojen joukkoon. Jatkuvan kiinnostuksen aiheena on ollut Hollolan Nuorisoseurassa tehdyn nuorisokasvatustyön hyvät tulokset. Hollolan Nuorisoseura ylläpitää yli 100 vuotta vanhaa, mutta hyväkuntoista, toimitalo Kukkoa Hollolan Kukonkoivussa.

Harrastustoiminta

Toiminnan perusajatus pohjautuu lasten ja nuorten kasvattamiseen ryhmässä. Palvelua kehitetään ohjaajien jatkuvalla koulutuksella.

Tanssitoiminnassa opetus pohjautuu Taiteen perusopetuksen tanssitaiteen, kansantanssin opetussuunnitelmaan. Tanssiopetus toteutetaan kerhomuotoisesti sekä etenkin syventävissä opinnoissa kursseina ja leireinä.

Tanssitoiminnan ohessa ylläpidetään tanssiryhmien säestysryhmiä. Ryhmätoiminnassa löytyy ryhmiä kaikille ikäryhmille. Ryhmien vanhemmat osallistuvat aktiivisesti toiminnan suunnitteluun, päätöksentekoon ja toimintaan. Kerhotoimintaan ilmoittaudutaan pääsääntöisesti tammi- tai elokuussa. Harrastaminen nuorisoseurassa on oikeutettua jäsenmaksunsa maksaneille.

Kansainvälinen toiminta

Hollolaiset ovat 30 vuoden aikana osallistuneet lukuisille folkorealan festivaaleille eri puolilla maailmaa.
Vieraita on vuosittain vastaanotettu useista maista ja maanosista.
Ryhmät vastaavat saamiinsa kutsuihin mahdollisuuksiensa ja halujensa mukaan. Toiminta tukee kiintymystä omaan kulttuuriin ja avartaa maailmankuvaa.

Toimintaa vuodesta 1901

Ensimmäiset toiminnan vuosikymmenet 1901-1931

Seuran perustaminen

Hollolan Nuorisoseuran perustava kokous pidettiin Korpikylän Pelkkisillä toukokuun 27. päivänä 1901. Seuralle hyväksyttiin säännöt ja se päätettiin liittää Keski-Suomen Nuorisoseuraan. Ensimmäisissä säännöissä seuran tehtäväksi säädettiin herättää ja vireillä pitää kansassa ja erittäinkin sen nuorisossa isänmaallisen hengen elähyttämää valistuksen harrastusta.

Ensimmäiseksi esimieheksi valittiin Edvard Siegberg (myöhemmin Sii­kaniemi) Korpikylästä. Varaesimieheksi valittiin William Westerberg ja muiksi johtokunnan jäseniksi Mandi Mikkola, Ida Rekola, Emma Linden, Edla Pekkala, Wihtori Porri, Wihtori Rekola, Wilho Puolakka ja Nestori Halme. Toiminta alkoi vilkkaana jo ensi kokouk­ses­ta, sillä päätettiin tehdä kesäkuussa huvimatka laivalla Wääksyn kanavalle, kunkin jäsenen omalla kustannuksella!

Seura toimi alusta alkaen varsin laajalla alueella.
Seura jaettiin vuonna 1903 seuraaviin kuuteen piiriin:
Herralan piiri, Okeroisten piiri, Lahden ja Jalkarannan piiri, Uskilan ja Kirkonkylän piiri, Tennilän piiri ja Seurahuoneen piiri (seuran toimitilan ympäristö). Piirit järjestäytyivät ja toimivat keskuudessaan, lisäksi eri piirit velvoitettiin vuorollaan esittämään ohjelmaa Nuorisoseuran kokouksissa.

Jäsenistö kokoontui säännöllisesti kuukausikokouksiin, joissa oli tarkoituksena keskustella ajankohtaisista kysymyksistä alustajien johdolla. Alustajat tosin tuntuivat olevan useammin poissa kuin paikalla,
minkä vuoksi moni keskustelu jäi käymättä. Ensimmäiseksi aiheeksi valittiin "Mikä on oleva nuorisoseuran tarkoitusperänä", mutta kun alustaja ei ilmaantunut seuraavaan eikä vielä sitäkään seuraavaan kokoukseen, jouduttiin keskustelua siirtämään tuonnemmaksi.
Vuosien varrella muita keskustelun aiheita olivat mm. "Rikkaus ja rakkaus", "Missä tapauksessa väkijuomien nauttiminen on hyödyksi",
sekä siveyden ja käytöksen moninaiset kysymykset.

Ensimmäiseksi aiheeksi valittiin "Mikä on oleva nuorisoseuran tarkoitusperänä"

Heinäkuun 4. päivänä 1909 kerrotaan kuukausikokouksessa esitetyn ohjelmaa seuraavasti:

Kun kokouksen virallinen puoli oli loppunut, alkoi ohjelman suoritus seuraavassa järjestyksessä, puhe Ida Heinoselta, runo Siiri Siikaniemeltä, esitelmä Oskari Lehtoselta, Ida Lehtonen luki palasia Maila Talvion puheesta, runsassisältöisen sanomalehden luki Eetu Siikaniemi ja väliajoilla kajautettiin isänmaallisia lauluja.

Iltamat olivat erittäin suosittu huvittelumuoto. Talouttaan kohentaakseen nuorisoseura järjesti vuosittain useita iltamia. Alkuvuosina iltamilla kerättiin varoja myös mm. Lahden Kansanopistolle. Laskiaisena, pääsiäisenä, Vappuna ja Tapanina järjestettiin myös tapahtumia jäsenistölle ja yleisölle. Ohjelma oli monipuolista esitelmistä runonlausuntaan, lauluun ja kuvaelmien esittämiseen. Alkuvuosina vakiintuivat myös heinäkuiset kesäjuhlat, joissa harrastettiin niin urheilua kuin iltamapuoltakin.

Lokakuussa 1901 päätettiin myös alkaa toimittaa seuran omaa lehteä, Taimia. Lehti ilmestyikin tiheästi alkuvuosina, ja sen kirjoituksia arvostelemaan perustettiin erityinen raati. Esimerkiksi vuonna 1916 ilmestyi 7 käsinkirjoitettua numeroa. Taimi-lehden kirjoittajista voitaneen mainita J.V. Lehtonen, sittemmin professori, Oskari Lehtonen, myöhemmin kansanedustaja ja ministeri, sekä kunnallisneuvos Eetu Siikaniemi. Lehdellä osallistuttiin myös alueellisiin kilpailuihin.

Raittiustyö oli ajan hengen mukaan yksi nuorisoseuratyön peruspilareista. Niinpä seuran jäseniltä odotettiin ehdotonta raittiutta,
joutuivat jotkut huonon käytöksen takia seurasta lähtemäänkin. Vuonna 1903 päätettiin kieltää tupakanpoltto seuran iltamissa ja kokouksissa,
vuonna 1904 perustettiin raittiusjaosto. Pöytäkirja joulukuun 1. päivänä 1907 kertoo seuraavaa:

Kannattaen raittiusasiaa ja kansan eduskunnan tekemää kieltolaki päätöstä, päätettiin ensivuoden alusta seuran jäseneksi pääsemisen ehtona pitää ehdoton raittius, jonka pohjana on siis: Että jokainen Hollolan Nuorisoseuran jäsen vuoden 1908 alusta alkaen sitoutuu jäseneksi ruvetessaan olemaan itse nauttimatta, muille tarjoomatta ja kuljettamatta juovutusjuomia.

Omaan taloon

Tilakysymys oli ensimmäinen ongelma, johon seuran oli puututtava. Oman talon rakentamisesta puhuttiin jo ensimmäisessä vuosikokouksessa, mutta kehno rahatilanne siirsi hankkeen tulevaisuuteen. Sen sijaan päätettiin vuokrata huone Korpikylän Vinttalasta 40 markan vuosivuokralla. Huoneeseen hankittiin seuran varoin penkkejä ja sinne tehtiin myös järjestyssääntö. Pienessä vuokrahuoneessa majailu oli kuitenkin hankalaa ja olojen helpotuttua päätettiin seuralle rakentaa oma talo. Maanviljelijä J.S. Mikkola lahjoitti seuralle kaksi tonttia Kukonkoivusta, joten paikka talolle oli olemassa.

Talon rakentamiseksi saatiin tonttimaata vastaan kiinnelaina, ja muutama pienempi laina jouduttiin vielä rakennusvaiheessa hakemaan. Rahankeruuta varten julkaistiin albumi ja jäsenistöltä kerättiin ylimääräinen jäsenvero. Piirustukset taloon teki rakennusmestari J.H Vidgren. Rakennustarpeet hankittiin huutokaupalla, jossa vähiten pyytäneeltä tarpeet ostettiin. Seinähirret saatiin S.Kölliltä Jalkarannasta 28,5 pennin metrihintaan, kun taas tukiparruista jouduttiin maksamaan jopa 40 penniä metriltä. Talon rakennustyöt saatin pikaisesti käyntiin ja talon avajaiset pidettiin 8. päivänä lokakuuta 1905, puolitoista vuotta rakennuspäätöksen tekemisen jälkeen.

Hollolan Nuorisoseuran avajaiset pidettiin 8.10.1905.
 

Vuonna 1917 taloon saatiin hankituksi piano, mikä helpotti musiikkitoimintaa. Pianon hankkimiseksi pidettiin konsertti, jossa esiintyi kansainvälisestikin tunnettu laulajatar Oili Siikaniemi. Hän myös miehensä Väinö Siikaniemen kanssa hankki Kukon pianon. Kalliin pianon käyttö rajattiin pian vain paikkakunnan seurojen edistyspyrkimyksiin.

Taloa paranneltiin koko 20-luvun ajan. Vuonna 1924 talo sai sähkövalon ja yhteisen kaivon suojeluskunnan kanssa. Portaita katettiin ja pihalle pystytettiin lipputanko.

Hollolan Nuorisoseuran Urheilijat

Jo toisena toimintavuonna aloitti nuorisoseura voimistelukerhon, joka harjoitti ja esitti voimisteluohjelmistoa. Kauaa eivät voimistelijat seurassa viihtyneet, vaan erosivat jo vuoden päästä omaksi seurakseen. Vuonna 1905 keskustelu urheilukerhon perustamisesta alkoi uudestaan, mutta urheiluliitto perustettiin vasta 1912. Kolmea vuotta myöhemmin perustettiin voimisteluseura.

Urheiluharrastus seurassa oli vakiintunutta alusta alkaen. Talvisin järjestettiin hiihtokilpailuja sekä -tapahtumia, kesällä harrastettiin yleisurheilua. Viisiotteluun, johon kuuluivat kiekon- ja keihäänheitto,
korkeus- ja pituushyppy sekä kuulantyöntö (kumpaisenkin käden yhteistulos heittolajeista laskettiin), hankittiin kiertopalkinto, muista lajeista palkintoina jaettiin mitaleja ja kirjallisuutta. Nuorisoseura tuki myös huippu-urheilua tukemalla olympiatoimikuntaa 500 markalla vuonna 1920.

Nuorisoseuralaisista kunnostautui 1912 Tukholman olympialaisissa Väinö Siikaniemi, joka saavutti hopeamitalin keihäänheitossa molempien käsien yhteistuloksella 101,13m. Tuolloin hän kuitenkin jo edusti Helsingin Kisa-Veikkoja.

Nuorisoseuran kirjasto

Seuran jäsenten lukuharrastuksen lisäämiseksi perustettiin vuonna 1902 kirjasto. Ensimmäinen hankinta oli 50 laulukirjaa, josta nidosmäärä kasvoi 82:en kymmenessä vuodessa. Kirjasto sai myös kunnan tukea hankintoihinsa. Lukurengas perustettiin vuonna 1913 ja kolmessa vuodessa sen jäsenmäärä oli 45 henkeä. Kansalaissota runteli pahoin kirjaston kokoelmia ja niiden kartuttaminen aloitettiin uudelleen vasta vuonna 1920.

Kirjasto alkoi laitostua 20-luvun aikana. Se liittyi alueelliseen kirjastorenkaaseen 1924. Vuotta myöhemmin laina-ajaksi määrättiin enimmillään kaksi viikkoa ja vuonna 1929 määrättiin jo ylipitkistä lainauksista sakko, 1 markka viikkoa kohti. Seuran jäsenmaksu oli tuolloin 3 markkaa vuodessa. Seuran täyttäessä 30 vuotta 1931 oli kirjaston nidemäärä 125.

Kuorotoiminta

Nuorisoseuran kuoro perustettiin sekin jo toisena toimintavuonna, 1902. Alkuaikoina pianon puute häiritsi, kuoroa ja yhteislaulua johdettiin lukkarivoimin. 1910-luvulla kuorotoiminta vaihteli seka- ja naiskuorona, loppuen välillä kokonaankin.

Tasaisen toiminnan vuodet 1931-1961

Hiljaiseloa ja elpymistä

Kolmekymmenluvun alkuvuodet olivat hiljaiselon aikaa, mutta vuosikymmenen loppua kohti toiminta vilkastui. Juhlia ja iltamia vietettiin runsaasti, esimerkiksi vuonna 1938 järjestettiin kymmenet iltamat ja lukuisia muita tapahtumia. Talvisota, joka surmasi myös seuran aktiiveja,
keskeytti toiminnan vähäksi aikaa.

1940-luvun tärkeimmäksi tapahtumaksi muodostuivat maakuntajuhlat, jotka nuorisoseura sai järjestettä­väkseen kesäkuun 14-15 päivänä 1941. Kukko ja naapurissa sijainnut suojeluskuntatalo, Suovi, laitettiin talkoilla juhlakuntoon. Juhlissa nähtiin tanhuajien ja voimistelijoiden yhteisesityksiä, kuultiin kuorolaulua ja lausuntaa. Kunniakäynti läheisellä Kirkkailan kalmistolla kuului myös ohjelmaan. Vain pari päivää juhlien jälkeen tuli liikekannallepano, joka vei miehet uuteen sotaan.

Sotavuosina toiminta oli vähäistä, mutta sitäkin vilkkaammin toiminta jatkui sodan päätyttyä. Iltamia järjestettiin tiheään, kerhot kokoontuivat.
Noususuhdanne jatkui 50-luvun puoleenväliin, jolloin toiminta alkoi pikkuhiljaa vähetä. Tapaniniltamiin 1948 päätettiin seuraavanlainen ohjelma:

Tervehdyspuhe Aatos Monto, lausuntaa Pentti Kinnari,
puhe opettaja Aino Mattila, kansantanhuja, laulua tait.
Hannu Heikkilä, jos on saatavissa, näytelmä Uunin takan.

Kesäjuhlien ohjelma saattoi puolestaan näyttää tältä (1950):

Päiväjuhlaan tulee pesäpallo-ottelu Korpikylä-Vainio, tivolikilpailuja sekä päivätanssit klo 14.00.
Iltajuhlan ohjelmaan tuli: pianonsoittoa Liisa Eskola, tervehdyssanat Raili Simola, lausuntaa Taina Nummela, puhe maanvilj. Sallila, laulua Vieno Sipilä säestää Raili Simola sekä näytelmä Ministerikoulu.

Joitakin tilaisuuksia järjestettiin myös yhdessä Keski-Hollolan urheilijoiden kanssa, joiden äänilevylaitteet olivat kätevät tanssin säestyksessä.

Näytelmätoiminta

Yksi tärkeimmistä nuorisoseuran toimintamuodoista alusta alkaen on ollut näytelmätoiminta. Näytelmiä, niin vakavia kuin hauskojakin on esitetty iltamissa ja juhlissa. Ensimmäinen näytelmä, jonka nuorisoseuralaiset valmistivat oli Aleksis Kiven Kihlaus. Tunnetuista näytelmistä esitettiin ainakin Seitsemän veljestä, Tukkijoella, Murtovarkaus ja Pohjalaiset. Sodanjälkeinen aika oli näytelmätoiminnan kultakautta, esimerkiksi vuonna 1945 valmistettiin kymmenen näytelmää.
Näytelmäkerho toimi aktiivisesti vielä 50-luvun alussa, mutta toiminta väheni vuosikymmenen loppua kohti. Tällöin näytelmiä valmistui enää pari vuodessa.

Maakunnallisissa kilpailuissa Betnichin Kultavaunut -näytelmä toi voiton vuonna 1948, valtakunnallisessa kisassa se oli viides. Valtakunnallisen voiton toi näytelmä Suur-Jussilassa vuonna 1950. Tuolloin palkittiin myös Pentti Kinnarin, Vieno Sipilän, Rauni Peltosen ja Ritva Nykäsen roolisuoritukset. Seuran 50-vuotisjuhlissa vuonna 1951 esitettiin suurella menestyksellä Jalmari Finnen näytelmä Pitkäjärveläiset.

Kuorotoiminta vakiintuu

Kuorotoiminta alkoi katkoksen jälkeen uudelleen vuonna 1944, kun sekakuoro perustettiin. Kuoro harjoitteli viikoittain, jopa useammin.
Se esiintyi sekä seuran tilaisuuksissa että maakunnassa, mutta usein myös Hollolan kirkossa. Kuoro järjesti vuosittain laulajaiset, joissa se esitti jopa pieniä oopperoita, kuten Pohjan Neito. Kuoroa johti opettaja Elina Koskinen ja sen jäsenmääräksi vakiintui n. 30 henkeä. Myöskin kuoro osallistui kilpailutoimintaan. Tuloksena oli lukuisia palkintoja maakunnallisissa katselmuksissa.

Tanhut

Tanhutoiminta oli kiinteä osa seuran toimintaa aina sen perustamisesta lähtien. Seuralla oli oma tanhujoukkue. Vuonna 1933 harjoiteltiin ensimmäistä kertaa purpuria, vanhaa häätanssia. Tanhuajat osallistuivat 30- ja 40-luvuilla maakunnallisiin ja valtakunnallisiin tapahtumiin ja kilpailuihin. Alkupuolella 50-lukua toiminnassa oli hiljaista, mutta vuosikymmenen loppua kohti tanhuelämä vilkastui.

Koska tanssia yleensä pidettiin säädyttömänä harrastuksena, koetettiin nuorten tanssi-intoa suunnata jalompiin harrastuksiin ja nimenomaan tanhuihin. Nuorisoseuraliike kunnostautui paritanssin vastustajana, Hollolassakin pelkät tanssi-iltamat kiellettiin muutamaksi vuodeksi 1934 alkaen. Samalla rajoitettiin myös Kukon vuokraamista tanssi-iltamia varten.

Urheilutoiminta

Urheilutoiminta pyöri edelleen hiihdon ja yleisurheilun ympärillä. 40-luvulla liikuntakasvatus nousi toiminnan tärkeimmäksi alueeksi, urheilutoiminta siirtyi kahden paikallisen urheiluseuran harteille. Liikunnan alueiksi vakiintuivat nyt tanhu ja naisvoimistelu.

Kukonkoivun talo

Talo remontoitiin sisältä vuonna 1934, ulkoa se tilkittiin ja maalattiin vuonna 1937. Sotien ajat Kukko oli armeijalla, mutta muutoin seuran aktiivisessa käytössä. Vuosina 1941 ja 1948 taloon tehtiin sodissa kaatuneiden kunniataulut. Hämeen valtatietä oiottaessa Kukon tontti pieneni ja sisäänkäynti jouduttiin muuttamaan. Taloa kunnostettiin jatkuvasti, milloin korjattiin tai maalattiin näyttämöä, milloin salia. Talossa tehtiin myös suuret määrät sähkötöitä.

Toiminta talossa oli monipuolista. Kukossa harrastettiin niin tennistä kuin painonnostoakin, siellä nähtiin teatteria ja elokuvia. Nuorisoseuran lisäksi taloa käyttivät urheiluseurat, aseveliyhdistykset ja monet muut järjestöt. Vuodesta 1931 sai suojeluskunta harjoittaa juhlasalissa sisäammuntaa, käyttää sai kuitenkin vain puolipitkiä panoksia ja sisäpiippua.

Suuruuden ja kansainvälistymisen aika 1961-2001

Muutoksen tuulia

Vuoden 1962 alussa lähetettiin Kukosta kaksi radio-ohjelmaa, kun Yleisradio teki ohjelmasarjoja Seurantalo kylän keskeinen ja Halki Hämeen -iltamasarjaa. Ensimmäisessä ohjelmassa kerrottiin nuorisoseurasta ja Kukon talosta, toisessa radioitiin iltamat Kukosta.
Radio-ohjelmia varten harjoiteltiin tiiviisti, toimittajakin oli mukana useassa johtokunnan kokouksessa selvittämässä toiveitaan. Radioiltamien ohjelmassa oli mm. kiekaisuesitys, yksinlaulua,  naisvoimistelua ja kansantanssia sekä näytelmä Elämän tapaus.

Vuotta 1970 lähestyttäessä Hollolan nuorisoseuran toiminta väheni entisestään. Puhti oli poissa ja toimintakertomuksissa haikailtiin uutta verta mukaan. Näytelmäkerho valmisti 1-2 näytelmää vuosittain, sitten senkin toiminta loppui. Kuoro toimi tarpeen mukaan ja johtajan kuolema 1966 lopetti toiminnan. Pian tämän jälkeen perustettiin Hollolan Kirkkokuoro, joihin nuorisoseuran kuorolaiset siirtyivät.

Vain tanhutoiminta säilytti elinvoimaisuutensa. Tanhuryhmä osallistui kilpailuihin, eräät sen jäsenet pääsivät Etelä-Hämeen Nuorisoseurojen Liiton esiintymismatkalle Itävaltaankin. Vuonna 1966 tanhuajat voittivat Hollolan kunnanmestaruuden ja pääsivät matkalle ruotsalaiseen kummikuntaan Arbogaan.

Vuonna 1970 perustettiin yhteiskunnallinen opintokerho, jossa perehdyttiin ajankohtaisiin asioihin. Tämä kerho sai paljon kannatusta ja sen toimintaa jatkettiin vielä seuraavana vuonna.

Nuorisoseuran toiminta lähti uuteen nousuun, kun sen toiminta-aluetta laajennettiin uudelle asuntoalueelle, Salpakankaalle vuonna 1972.
Harrastustoiminta Salpakankaalla oli vielä olematonta, joten tanhuryhmiin saatiin mukaan paljon lapsia. Alkoi koko vuosikymmenen kestänyt kasvun aika. Kun menneinä vuosikym­meninä jäsenmäärää oli laskettu kymmenissä, oli se jo vuonna 1973 noussut 351:en. Vuonna 1977 jäsenmäärä oli 714 ja vuonna 1981 jo 924. Jäsenten ikärakenne muuttui myös huomattavasti. Huomattavasti yli puolet jäsenistä oli nyt 7-24 -vuotiaita ikärakenteen aiemmin oltua korkeampi. Vuonna 1983 jäsenmäärä ylitti tuhannen rajan, mutta on sittemmin laskenut. Vuonna 1991 jäseniä oli 783, joista alle 29-vuotiaita oli 632. Vuonna 2000 jäsenmäärä oli enää 339, joista 178 oli alle 16-vuotiaita.

Nuorisoseuralle otettiin toiminnanohjaaja vuonna 1973. Toimi oli aluksi osaviikkoinen, mutta kasvoi kokopäivätoimiseksi. Toimi jouduttiin taloudellisista syistä vuonna 1987 lopettamaan ja nyt nuorisoseura toimii jälleen vapaaehtoistyön voimin. Nuorisoseuralla oli vuonna 1994 hetken aikaa toiminnanjohtaja, kun Aimo Hentinen lopetti kauppiaan työnsä ja siirtyi kokopäiväisesti kansantanssin pariin. Hänet palkattiin kuitenkin nopeasti Suomen Nuorisoseurojen Liittoon vastaamaan koko valtakunnan kansantanssitoiminnasta.

Hollolan Nuorisoseura lähti mukaan työllistämistalkoisiin vuonna 1994 yhteistyössä Lahden työvoimatoimiston kanssa. Ensimmäisenä vuonna työllistettiin 14 ja toisena vuonna neljä nuorta.

Vuoden nuorisoseura 1980

Hollolan Nuorisoseura sai myös työstään tunnustusta. Vuonna 1980 se nimettiin vuoden nuorisoseuraksi. Vanhat perinteet murtaen seura lähetti puheenjohtajadelegaation sijaan viitisenkymmentä seuralaista Samuelin Poloneesiin Finlandia-talolle tunnustusta vastaanottamaan. Jokaisella oli mukana jostain seuran toimintamuodosta kertova kyltti. Tuolloin seurassa toimikin kolmisenkymmentä kerhoa.

Hollolan Nuorisoseura Vuoden nuorisoseura 1980.

Toiminta painottuu Salpakankaalle

Vuonna 1972 laajensi Nuorisoseura toimintansa Salpakankaan asuntoalueelle. Alueelle vasta muuttaneilla lapsilla ei ollut harrastusmahdollisuuksia ja nuorisoseura löysi itselleen markkinaraon. Painopiste siirtyi nyt Kalevan Nuorten, eli alle 16-vuotiaiden, toiminnan järjestämiseen. Käytännössä mukaan tulleet lapset olivat pääsääntöisesti alle kouluikäisiä.

Tanhutoiminnasta tuli nyt tärkein toiminnan muoto. Ensimmäisenä vuonna tanhuryhmään osallistui 70 lasta. Lasten ja myöskin ryhmien määrä lisääntyi nopeasti ja jo vuonna 1974 toimi seitsemässä ryhmässä yhteensä parisataa lasta.

Salpakangas ei toki jäänyt ainoaksi toiminnan alueeksi. Tanhutoimintaa harrastettiin myös Herralassa, Korpikylässä ja Pyhäniemessä.

Seuralla on ollut myös muita toimintamuotoja. Salpakankaalla toimivat 1970-luvulla myös shakki-, kaitafilmi- ja kitarakerhot, Messilän rinteillä lasketeltiin pujottelukerhon voimin. Seuran suojissa on ollut myös bänditoimintaa.

Kansantanssi tuotemerkkinä

Tyttöpoikaryhmä Sannat ja Sepot oli ensimmäinen uuden polven kansantanssiryhmä Hollolassa. Ryhmä aloitti alle kouluikäisenä vuonna 1973 ja kasvoi yhdessä aikuisiksi saakka. Pitkäjänteinen harjoittelu toi tulosta, ryhmä kohosi yhdeksi Suomen parhaista kansantanssiryhmistä, joka oli tunnettu myös kansainvälisesti. Sannat ja Sepot paitsi harjoitti ja esitti perinteistä kansantanssiohjelmistoa, se myös loi itse uutta. Sannoissa ja Sepoissa toimi myös lauluyhtye Kasiaiset vuosina 1982-86.

Kalevan Nuorten kultaisen harrastemerkin lisäksi ryhmä sijoittui Suomen Nuorison Liiton luokittelussa valiosarjaan. Nuorten Taidetapahtumassa ryhmä pääsi kaksi kertaa valtakunnalliseen finaaliin ja sai niissä kunniakirjan. Sannat ja Sepot selviytyi valtakunnalliseen loppukilpailuun myös kansanmusiikkiyhtyeenä Nuorison Taidetapahtumassa. Sannojen ja Seppojen tanssijat menestyivät myös yksilötasolla voittamalla Suomen polkkamestaruuden ja sijoittumalla kärkisijoille sottiisikilpailussa Pispalan Sottiisissa. Sannat ja Sepot antoi esikuvan ja toimintamallin jota nuoremmat ryhmät ovat seuranneet jo kohta kolmen kymmenen vuoden ajan.

Paavot ja Pirkot seurasi kahta vuotta nuorempana ryhmänä. Paavot ja Pirkot kunnostautuivat myös perinteisen kansantanssitoiminnan ulkopuolella. Se järjesti Meksikon matkaansa rahoittaakseen muotinäytöksiä, josta tuli menestys. Paavot ja Pirkot toimivat myös palkintojenjaon apulaisina hiihdon MM-kisoissa Lahdessa 1989.

Seuran ykkösryhmäksi nousi 1990-luvun taitteessa Matit ja Maijat,
joka niitti mainetta monipuolisuudellaan. Matit ja Maijat valittiin Vuoden 1994 kansantanssiyhtyeeksi. Mattien ja Maijojen tiet erkanivat ja ryhmä perusti oman nuorisoseuran 1995.

Seuraavaksi ykkösryhmäksi nousi Hannat ja Heikit, joka niin ikään valittiin Vuoden kansantanssiyhtyeeksi vuonna 1998. Hannojen ja Heikkien katsojamäärät ovat olleet ennätysluokkaa, vuosina 1999 ja 2000 ryhmällä on ollut noin 100 esitystä vuodessa, yleisömäärien ollessa 70.000 katsojan luokkaa.

Kansantanssissa alettiin taiteen perusopetus syksyllä 1993. Nuorisoseura käynnisti tanssitalotoiminnan vuonna 1998. Tanssitaloissa opetetaan kaikille halukkaille mm. paritansseja.

Kun kansantanssissa alettiin vihdoin antaa ammattiin johtavaa koulutusta, paikkana Oulun konservatorio, on jo useampi seuran kasvatti saanut alalta ammattipätevyyden ja työsaran. Ongelmana on kuitenkin toistaiseksi se, että kansantanssin kentässä ei juurikaan ole ryhmiä jotka pystyisivät elättämään kokopäiväisesti. Sama tilanne on pitkälti vallitseva koko tanssin kentässä.

Kansantanssi tuotemerkkinä Hollolan Nuorisoseurassa vuodesta 1973.

Luova toiminta ja näytelmäryhmät

Luovasta toiminnasta tuli myös suosittu harrastus. Sitä harrastettiin vilkkaasti Soramäessä, Korpikylässä ja Kutajoella. Seuraan perustettiin myös lasten ja nuorten näytelmäryhmä, Satulintu, joka esiintyi vilkkaasti ja saavutti suurta menestystä niin maakunnallisesti kuin kansallisellakin tasolla. Seurassa toimivat muutamia vuosia myös nuorisoteatteri ja lasten nukketeatteri.

Aikuiset aloittivat uudelleen oman näyttämötoimintansa. Myös aikuisnäyttelijät saavuttivat menestystä näytelmillään. 1980-luvun alun suuri produktio oli Kyösti Skytän näytelmä Kilpamorsei, jota esitettiin Hentilän museolla vuosina 1980 ja 1981. Näytelmää esitettiin myös muualla maakunnassa. Seuraavassa kymmenluvun taitteessa nuorisoseura esitti Salpakankaan ulkoauditoriossa näytelmää Susipari,
joka sekin menestyi hyvin. 1990-luvun suuria näytelmiä olivat mm. Tukkijoella, Särkelä itte ja Puukkojunkkarit.

Nuorisoseuralaiset ovat menestyneet myös yksilötasolla. Lausujat ovat olleet menestyksekkäitä, jopa valtakunnallisella tasolla on saavutettu hyviä sijoituksia. Myöskin yksinlaulussa on menestytty maakunnallisella tasolla.

Laulukuoro Tasatahti

Kymmenen vuoden tauon jälkeen nuorisoseuraan perustettiin jälleen myös laulukuoro vuonna 1975. Alussa siinä oli mukana jopa 60 laulajaa.
Kuoro säesti tanssijoita ja esitti myös omaa ohjelmaa. Kuoro esiintyi myös valtakunnallisissa suurtapahtumissa ja säesti kenttäkoreografioita mm. nuorisoseuraliikkeen 100-vuotisjuhlassa olympiastadionilla Helsingissä. Kuoro lopetti toimintansa 1980-luvun loppupuolella.

Kansanmusiikki

1970-luvulta lähtien on seurassa ollut myös kansanmusiikkitoimintaa.
Hollolan Pelimannit ja Messilän Pelimannit säestivät tanhuja ja esittivät kansanmusiikkia. 1990-luvulla Hollolassa toimi Piiskanlovi-yhtye, mutta sen jälkeen itsenäisiä musiikkiyhtyeitä ei juurikaan ole ollut. Kansantanssiryhmien säestysryhmät ovat kuitenkin toimineet aktiivisesti ja niiden taso on suhteellisen korkea. Näistä kannattaa mainita Tumpeli sekä Mateista ja Maijoista noussut lauluyhtye Maijat.

Kukon talon vaiheita

Nuorisoseurantalo Kukko remontoitiin vuonna 1973, jolloin talon seinähirret kaivettiin esiin tapettikerrosten alta. Vuosikymmenen lopulla talo vuokrattiin naapurissa sijaitsevan Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen käyttöön, mikä vaikeutti osaltaan seuran toimintaa. Kun Kukko vuonna 1982 vapautui, jatkettiin remonttia edelleen. Talonmiehelle tehtiin asunto ja wc:t kunnostettiin. Vuonna 1986 parvekkeen paikalle toiseen kerrokseen rakennettiin kahvila. Lattiat uusittiin 1986 ja rakennus maalattiin ulkoa vuonna 1989. Helmikuussa 1991 talon ikkunat ja sisäovet uusittiin ja salin loisteputket korvattiin vanhanmallisilla pallolampuilla.

Kukon kunnostamista jatkettiin koko 1990-luvun ajan. Lähes kaikki tilat käytiin vuosikymmenen kuluessa läpi. Suurimpana muutoksena vanha sauna ja varasto remontoitiin pukutiloiksi ja seuralle kunnostettiin toimisto länsisiiven toiseen kerrokseen. Myös salin lattia ja näyttämö peruskorjattiin vuosikymmenen kuluessa. Kukon piha on myös ollut uudistusten kohteena.

Hollolan hypyt

Nuorisoseura on järjestänyt edelleenkin yleisötilaisuuksia, joissa se esittelee omaa toimintaansa ja aikaansaannoksiaan. Hollolan Hypyt aloitettiin vuonna 1973. Niissä on matineanomaisesti esitetty kansantanssiryhmien ja muiden kerhojen toiminnan tuloksia. Mahtihäiden yhteydessä Hollolan Hypyt on toiminut  kihlajaistapahtumana. Hollolan Hypyt on kuitenkin pikkuhiljaa siirtynyt historiaan muiden konserttien tieltä.

Kansantanssiryhmät ovat pitäneet omia matineoitaan, vappumatinea oli pitkään jokavuotinen perinne. Matkoille lähtevät ryhmät ovat myös esitelleet ohjelmistoaan konserteissa. Nuorisoseura on järjestänyt myös kirkkopyhiä.

Mahtihäät

Hollolan Nuorisoseura on järjestänyt viidet mahtihäät yhdessä Etelä-Hämeen Nuorisoseurojen liiton kanssa. Ensimmäiset järjestettiin jo 50-luvulla ja seuraavat vuosina 1974, 1984 1989 ja 1994. Häät ovat muodostuneet suuriksi tapahtumiksi, jotka alkavat jo maaliskuulla talonkattojaisten ja nenännäyttäjäisten viettämisellä. Alkukesästä kuullaan ja tanssitaan kuuliaisia. Itse häät ovat ajoittuneet heinäkuun alkuun. Häissä noudatetaan vanhoja hämäläisiä perinteitä. Lauantaina morsian on matkannut kapioineen häätaloon, jossa illalla on pidetty morsiussauna, polterabendin suomalainen versio, missä morsian ja sulhanen paitsi kylvetetään, myös heidän tulevaisuuttaan turvataan taioin ja toivotuksin.

Sunnuntaina morsian ja sulhanen on vihitty perinteisin menoin Hollolan kirkossa, minkä jälkeen häitä on syöty ja juhlittu Messilän, vuonna 1994 Hentilän, pihalla. Häihin on kuulunut myös hääpurpuri, moniosainen tanssi, jonka alueen nuorisoseurat ovat harjoitelleet. Purpurissa on ollut tanssimassa jopa parisataa tanssijaa.

Hollolan Nuorisoseura esitti mahtihäät näyttämöversiona Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kesällä 1991. Juhlien teema oli tuolloin hääperinne. Häät on kerran viety myös Ruotsiin.

Nuorisoseura lähtee maailmalle

Kansainvälisyyskasvatuksesta tuli tärkeä osa seuran toimintaa 70-luvulta lähtien. Nuorisoryhmät aloittivat esiintymismatkat ulkomaille, kun Sannat ja Sepot matkusti ystävyyskuntavierailulle Ebeltoftiin, Tanskaan vuonna 1977. Vuonna 1979 vuorossa oli Saksan Liittotasavalta, vuonna 1980 Ruotsi ja vuonna 1981 ryhmä matkusti kansainvälisille Europeade-festivaaleille Sveitsiin. Paavot ja Pirkot vierailivat Eschbornissa, Saksassa kesällä 1981, samana vuonna kävi Hannat ja Heikit -ryhmä Tsekkoslovakiassa.

Matkustaessaan ulkomaille ryhmäläiset ovat usein asuneet perheissä joko yksin tai parin muun ystävänsä kanssa. Tällöin matkalaiset voivat tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin sekä oppia uusin silmin näkemään omia erityispiirteitämme. Suurilla festivaaleilla kuitenkin asutaan usein asuntoloissa tai hotelleissa, mutta silloin yhteydenpito muihin ryhmiin on puolestaan helpompaa.

Myöskin Hollolassa on vieraillut lukuisia ryhmiä ja opettajia seuraavista maista: Brasilia, Espanja, Islanti, Italia, Latvia, Liettua, Meksiko, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi, Tanska, Tsekkoslovakia/Tsekinmaa, Unkari, Venäjä ja Viro.

Nuorisoseuran ryhmät ovat esiintyneet myös Eurovision sekä Latinalaisen Amerikan tv-lähetyksissä ja Hollolassa on käynyt kuvausryhmiä Saksasta ja Turkista tekemässä tv-ohjelmaa tanssijoista.

Hollolan nuorisoseuran ryhmät ovat saaneet esiintyä presidentti Kekkoselle, Saksan liittopresidentille, Turkin pääministerille sekä useille arvovieraille, ministereille ja suurlähettiläille eri puolilla maailmaa.

Lähdeluettelo

Heikkinen, Antero, Hollolan historia III, Lahti 1975

Hollolan Nuorisoseura, Pöytäkirjat 1901-1991

Hollolan Nuorisoseura, Vuosikertomukset 1901-1991

Siikaniemi, Päivi, Keihäsmies ja runoilija Väinö Siikaniemi, Hollolan kotiseutukirja IV, Lahti 1990

Sipilä, Vieno, Muistoja kukon näyttämöltä, Hollolan kotiseutukirja III, Lahti 1989

Tynkkynen, Vilho, Etelä-Hämeen nuorisoseuratyön historia 1893-1943, Lahti 1943

Erityiskiitokset

Aimo Hentinen

Anneli ja Veikko Pihanen

Tauno Siirola

Vieno Sipilä

Kaarina ja Kyösti sekä Hilkka Toivone